Viime vuosina internetin maailmassa keskusteltu paljon piratismista, yksityisen kopioinnin laillistamisesta ilman lähteen laillisuuden selvittämisen vastuuta ja yksityisyydensuojan puolesta. Nyt on minun vuoroni avata, osin ihmisten ahneuden ja osin arvomaailmaerojen katkeroittama näkemykseni näistä ehdotuksista.
Mitä nyt sitten ollaan ajamassa:
Ensiksi kerron teille Suomen suurimman eduskunnan ulkopuolisen puolueen, piraattipuoleen, agendasta ja näkemyksestä:
“Piraattipuolue vaatii teosten yksityisen kopioinnin laillistamista. Yksityisellä kopioinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yksityishenkilön ilman voitontavoittelua harjoittamaa digitaalisten kopioiden valmistamista teoksesta joko itselleen lataamalla tai muille jakamalla esimerkiksi vertaisverkkojen välityksellä. Kulttuuri syntyy vuorovaikutuksesta ihmisten välillä. On järjetöntä väittää, että kulttuurin jakaminen on sille haitallista. Kulttuurin arvo kasvaa jaettaessa, jolloin kasvavat myös taiteilijan mahdollisuudet ansaita kulttuuria tuottamalla.” *1
Tarkennuksena haluan nyt ensimmäiseksi tuoda esiin, että yksityinen kopiointi omaan käyttöön on laillista tälläkin hetkellä:
11 §:n 5 momentti (Yksityinen kopiointi)
"Tässä luvussa säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen nojalla ei saa valmistaa kappaleita sellaisesta teoksen kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin 2 §:n vastaisesti tai jota suojaava tekninen toimenpide on 50 a §:n 1 momentin vastaisesti kierretty. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske teosten käyttämistä 11 a, 16, 16 a–16 c tai 22 §:n tai 25 d §:n 2 tai 5 momentin nojalla." *2
Yleisesti käytettynä tulkintana saat siis tehdä laillisesti hankitusta lähteestä itsellesi tarvittavat yksityiset kopiot, kunhan et joudu kiertämään mahdollista kopiointisuojaa, jos tekijä on tällaisen suojan siihen liittänyt. Voit siis esimerkiksi ostaa iTunesista tai Spotifysta haluamasi kappaleen (yleensä n. 1e/kpl) ja kopioida sen mp3-soittimeesi, polttaa levylle ja kuunnella autossa tai käyttää sitä yksityisesti haluamallasi tavalla.
Mutta tämähän ei piraattipuolueelle riitä. He haluavat laillistaa yksityisen kopioinnin myös laittomista tai selvittämättömistä lähteistä. Tällöin voisi tapahtua seuraava ketju: Artisti tekee levyn omakustanteena ja saa sen myyntiin muutamaan kauppaan. Yksi ihminen rikkoo lakia ja varastaa levyn kaupasta. Tämän jälkeen hän siirtää levyn digitaaliseen muotoon koneellensa ja alkaa jakaa sisältöä internetissä. Uuden tulkinnan mukaan jokainen ihminen, joka lataisi levyn internetistä olisi lain mukaan oikeutettu siihen ja omistaisi tällöin levyn sisällön laillisesti omana digitaalisena kopionaan. Kyllähän se itselle olisi hienoa, että saisin laillisesti hankkia ilmaiseksi kaiken haluamani, mutta se on mielestäni moraalisesti (ja ainakin vielä toistaiseksi myös lain mukaan) vääryys työn tehneitä ja maksaneita osapuolia kohtaan.
Miten tämä maalaisjärjellä ajateltu vääryys sitten perustellaan:
“On oleellista huomata, että teoksia kopioidaan netissä runsaasti jo nyt, niin laittomasti kuin laillisestikin. Onkin kyseenalaista, miten paljon laillisuus todellisuudessa voisi lisätä lataamista. Tiedostojen lataaminen oli myöskin laillista ennen Lex Karpelan voimaantuloa vuonna 2006. Voikin siis hyvin olla, ettei epäkaupallisen kopioinnin laillistaminen muuttaisi yhtään mitään” *1
No niin. Se meistä, kuka on ennustaja, latokoon faktat pöytään. Voihan olla, että laki ei vaikuttaisi mitenkään. Voihan olla, että se romuttaisi jo laskeneen ja kärsineen myynnin ja poistaisi viimeisetkin tulonlähteet kulttuurin tallennetuotannosta. En itse ala sitä spekuloimaan, mutta en myöskään pysty ymmärtämään tätä ihmeellistä näkemystä, että jos valtaosa väestöstä ei noudata (tässä tapauksessa moraalisesti perusteltua ja yhtä alaa suojaavaa lakia), ratkaisuna olisi poistaa laki. Kyse ei ole siitä, että laki tekisi haittaa kenellekään. Se vain suojaa tekijän oikeuden valvoa ja saada taloudellista hyötyä halutessaan jokaiselta hänen tuotettaan kuluttavalta henkilöltä. Tämä on oman logiikkani mukaan markkinatalouden ABC. Sinulla on tuote, ja kuluttajan on maksettava sinulle määräämäsi korvaus, jos hän päättää sitä tuotetta kuluttaa.
“Tiedostonjakaminen rinnastetaan sen vastustajien retoriikassa usein varastamiseen. Musiikkikappaleen luvaton kopiointi olisi sama asia kuin sen varastaminen kaupasta. Ei kuitenkaan tarvitse paljoa miettiä, ennen kuin rinnastuksen ongelmat alkavat paljastua. Ilmeisin ongelma on, ettei kopioija varasta mitään, vaan kirjaimellisesti kopioi. Tilanne ei ole sama kuin kaupasta varastettaessa, jolloin alkuperäiseltä omistajalta viedään jotain. Varastamisessa on kyse siitä, että jokin esine, jolla on arvoa, vaihtaa omistajaa. Yhteiskunnan elintaso ei kohoa, mutta varkauden uhrin elintaso laskee. Kopioinnissa asia, jolla on arvoa, monistuu. Yhteiskunnan elintaso kohoaa, koska yhä useammilla on yhä enemmän arvokkaita asioita hallussaan. Kopioinnissa ei ole uhria, jonka elintaso laskisi.” *1
Haluaisin tuoda mielestäni vastaavaan retoriikkaan pohjautuvia esimerkkejä:
1. Jos kopioinnissa ei ole uhria, jonka elintaso laskisi, ja yhteiskunnan elintaso kohoaa, miksi sitten emme vain kopioisi jokaiselle kalliita merkkituotteita, emme alkaisi painaa rahaa haluttua määrää ja niin edelleen? Koska kopiointi laskee aina alkuperäisen tuotteen arvoa. Kuka voisi pokkana väittää, että ei tiedä tarjonnan määrän laskevan tuotteen arvoa? Tämä on suurimpia syitä, miksi tekijällä pitää olla oikeus määrätä tarjonnan määrää!
2. Itse näen periaatteellisella tasolla piratismin varastamisena, mutta otetaanpas nyt esimerkki, johon piraattipuoleen purematon retoriikka ei näytä pätevän: Ihminen vaatii oikeutta päästä konserttiin ilmaiseksi. Hän nauttii konsertin tarjoamasta sisällöstä eikä aiheuta tekijöille mitään materiaalista hävikkiä. Konsertin kuulemisesta ei koidu mitään kustannuksia kenellekään. Vertaa tätä perusteluun, että digitaalinen kopiointi ei aiheuta kopiointikustannuksia. Toivoisin kuitenkin ihmisen logiikan sanovan, että konsertin järjestäminen ei ole ilmaista ja tekijätkin tarvitsevat rahaa, jolla ostaa ruuan pöytään. Miksi sitten tämän hyödykkeen vaatiminen ilmaiseksi ei olisi sama asia kuin täysin laillisen kopioinnin ilman vastuuta lähteen laillisuudesta?
Kyllähän tekijöillä muitakin tulonlähteitä on:
On totta, että nykypäivänä vallitsevassa tilanteessa harva ihminen pystyy elämään levymyynnillä. Tämän lisäksi tärkeimpänä artistin tulonlähteenä toimii tullut live-esiintymiset. Nykyisessä ongelmallisessa tilanteessa on tullut yleiseksi oletusarvoksi asettaa ainakin musiikkipuolella valtaosa tuotannosta ilmaiseen julkiseen jakoon muun muassa Spotifyssa ja Last.fm:ssä, joista korvaukset ovat levymyyntiin rinnastettuna naurettavan pienet. Tämäkään ei näemmä kaikille riitä:
“Tekijöiden kannalta tiedostonjakamisen laillisuutta tai laittomuutta paljon oleellisempaa on, että yhteiskunnan yleisesti hyväksymiin normeihin kuuluu tekijän palkitseminen hyvästä työstä. Tämän normin vallitessa tekijät saavat työstään korvausta vaikka tiedostonjakaminen olisi laillista, siinä missä sen puuttuessa tekijät saavat hyvin vähän, vaikka tiedostonjakaminen olisi laitonta (mutta yleistä). On myös uskottavaa olettaa, että nykyinen keinotekoinen vastakkainasettelu tiedostonjakajien ja tekijöiden välillä syö juuri tätä normia. — Mikäli tiedostonjakamisesta tehtäisiin laillista, voitaisiin tästä vastakkainasettelusta päästä eroon ja edelleen vahventaa normia, jonka mukaan hyvästä työstä tulee saada palkkio tavalla tai toisella.” *3
Tekijät ovat tulleet jo niin paljon vastaan kuin pystyn ymmärtämään, mutta siltikin ahneus ajaa ihmisiä estämään artisteja saamasta palkkiota tehdyn työn kuluttamisesta. Itselläni ei järki enää voi antaa periksi, kun kuka tahansa voi jo ilmaiseksi kuunnella melkein kaiken haluamansa musiikin laillisesti ja tekijän niin halutessaan myös ladata ja jakaa sitä vailla rajoituksia. Silti jotkut ihmiset haluavat poistaa tekijältä oikeudet tämänkin säätelyyn. Samalla he tukevat ihmisiä, jotka pyörittävät laajoja piraattisivuja ja saavat näiden tuomien mainostulojen rahat omaan taskuun muiden ihmisten töitä jakamalla ilman, että alkuperäisen teoksen tekijä näkee tästä rahasta senttiäkään.
Jan-Mikael Träskelin
musiikkipedagogian opiskelija, freelance-muusikko ja teknikko
Lähteet:
*1 - http://piraattipuolue.fi/agenda/tekijanoikeus/yksityinen-kopiointi/ (piraattipuolueen kotisivut - agenda - tekijänoikeus - yksityinen kopiointi)
*2 - Ote suomen tekijänoikeuslaista joka muutoksen alla ehdotelmassa järkeä tekijänoikeuslakiin: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/70
*3 - Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti